Tuesday, 30 August 2011

I'm losing control

Lauantain asu, joka ulkotilassa osottautui hieman turhankin lämpimäksi.


Haluaisin kaappiini uusia hameita. Yksi pitkä hame on nyt valmiina, jonka esittelen pikimmiten tässä lähipäivien aikana. Melko paljon käytän tyllihameita, mutta jotain uutta olisi mukava saada. Olen harkinnut pitkän pvc-hameen tekemistä ja lyhyempikin olisi tervetullut. Kynähame voisi olla vaihtelua ja itseasiassa sellaisen ostin viime syksynä, vaan enpä ole varma jäikö se Englantiin vai tuliko se mukanani Suomeen. Hame ei ihan tuntunut omalta jutultani, vaan oli hieman liian virallisen oloinen. Olo oli kuin pankkivirkailijalla. Moinen hame nyöreillä tai muilla härpäkkeillä voisi olla enenmmän juttuni.

Muutama päivä töitä jäljellä ja häivyn aitiopaikalta Ryslandian rajamaille viettämään köyhää opiskelijaelämää. Huuto.nettiin olisi tarkoitus taas latailla rättejä myytäväksi, kunhan olen saanut muuton pois alta.

Sunday, 28 August 2011

Follow the sign

Jatketaanpa vielä muutama sana matkasta lähinnä ostoksista vaikka yritinkin pitää kukkaron nyörit äärimmäisen tiukilla. Kenkiä en hamstrannut lainkaan, sillä niitä löytyy nyt ihan pätevä varastollinen. Talveksi uudet maiharit saattaisivat olla tervetulleet.

En ole ns. taviskaupoissa vieraillut juuri lainkaan koko vuoden aikana. En vain löydä niistä mitään ja muutenkin suurimman osan vaatteistani olen väkerrellyt itse. Nyt tuli kuitenkin kaverini toimesta astuttua New Yorker nimiseen puljuun, jonne hukkasin muutaman kympin euroja. Tavallinen pitsipaita lähti kotiin ja pääsi heti käyttöönkin:


Pitsi on tehnyt koko vuoden paluuta tyyliini. Olin jo usemman vuoden käyttämättä kyseistä materiaalia, mutta nyt vaatekaapista löytyy useampi pitsinen paita + joitain asusteita.

Rikoin myös periaatteitani ostamalla 'halpis' alusvaatteet, mutta nämä veivät sydämmeni mukanansa:

Söpöt nyörit, pitsi ja pvc = sydän Eiväthän nämä mistään laadukkaimmasta päästä ole, eivätkä täytä tehtäväänsä täydellisesti, mutta satunnaisessa käytössä menevät hyvin.

Näiden lisäksi tuli tehtyä kangaslöytöjä yli sadalla eurolla. Repeilin paluumatkalla, kun muut roudasivat perässään kaljalaatikoita ja vodkapulloja oli minulla iso matkalaukullinen kankaita. Nyt on samettia, raitakangasta, pitsiä sun muuta odottamassa syksyn synkeitä iltoja ja mahdollisesti tulevaa päättötyötäni.

Saturday, 27 August 2011

Where are we?

Tallinna oli mystinen ja huokui iloisuutta auringon paisteen alaisena. Pienet kadut vanhankaupungin kätköissä johdattivat milloin mihinkin ja uutta kuvattavaa ilmestyi jokaisen kulman takaata esille. Tässä kuvasatoa matkalta:

Kampin edessä valmiina etenemään kohti tuntematonta:
Olin laivailusta ihan innoissani. En ole käynyt laivalla sitten abiristeilyn jälkeen, joten melkoisen monta vuotta on vierähtänyt viime kerrasta. Lentokoneet ovat sen sijaan tulleet sitäkin tutuimmiksi. Kannella oli hyvä kuivatella hiuksia, sillä edellisenä iltana sain kaatosateen niskaani. Helsingin kadut lainehtivat ja itsekkin sain kokea mitä on kahlata korkokengissä, kun tiellä on 15cm vettä.
Kuvia olisi voinut jäädä ottamaan pidemmäksikin aikaa, mutta onneksi Tallinnaan on lyhyt matka ja sinne pääsee kohtuu edullisesti.


Lähes jokainen kadulla vastaan tullut mokelsi suomea.

Kävimme myös nopeasti jonkun kirkon sisällä vilkaisemassa ja kaverini sanoi, että meitä oltiin katsottu lievästi paheksuvasti :D Itse en huomannut mitään, kun en jaksanut kiinnittää huomiota toisten katseisiin. Ilmeisesti synkiöitä ei liiemmin Virossa kuitenkaan elele, joltain jäätelönmyyjä pojalta niitin kuitenkin kommentin "nice outfit" Paluumatkalla saavuttuani satamaan kuulin, kuinka Tallinnasta kotoisin ollut nainen alkoi selittämään muutamalle suomalais mummolle, kuinka häntä haukutaan mustalaiseksi synkemmän vaatetuksen perusteella Suomessa saa kuulemma pukeutua paljon vapaammin.


Mukulakivikaduilla oli sangen työlästä kävellä korkokengissä. Jalat huutavat vieläkin.


Tallinnassa vietimme muutaman tunnin kierrellen vanhaakaupunkia ja kävimme myös syömässä. Tästä matka jatkui junalla kohti etelää ja kohti Tarttoa. Junamatka tuli nukuttua enemmän ja vähemmän tuoppeja tyhjennellen.





Friday, 19 August 2011

It could rain always

Tänään oli tilipäivä ja olihan se suunnattava ostoksille vaikka sitten buranan voimin. Suuntasin siis laiskasti Itäkeskukseen ja näin vältyin Kampin Morticialta ja muilta tilin tuhoavilta putiikeilta. Etsein lähinnä luottotuotteita meikkipussiini ja samalla uutta huulipunaa, jota etsein jo Englannissa ollessani, vaan eipä tullut sopivaa vastaan. Sen sijaan yllätin itseni ostamassa mustaa huulikiiltoa, jota olen käynyt hipelöimässä siitä lähtien kun se Rimmelin valikoimaan ilmestyi. En nykyisin juuri ostele trendituotteita, joten siksi olen pitkittänyt kyseisen tuotteen ostamista, vaikka se mielenlujuuttani onkin kovasti yrittänyt voittaa. Olihan sitä läträttävä oitis naamaan ja kieltämättä efekti tuo jotain vaihtelua kirkaanpunaisen värin tilalle:

Loisto tuote syksylle, jota varmasti tulee käytettyä.

Ruusukuviolliset sukkahousut ampaisivat myös ostoskassiini Lindexiltä.


Muutama luottotuote:


Suuria ostoksia en täten tälläkään kertaa tehnyt, vaikka ylläoleviinkin tuotteisiin upposi jo melkein neljäkymmentä euroa. Meikit on kalliita ja siinäpä syy miksi en mitä tahansa tuotteita meikkipussiini lojumaan halua. Eivätkä sukkahousutkaan ihan halvimmasta päästä olleet... Ensi viikolla olen lähdössä Viroon kolmeksi päiväksi ja odotankin reissua jo ihan innoissani. En ole ikinä käynyt edes Tallinnassa, joten jännitystä riittää :D Tiedossa olisi viime vuotisen Puolan reissun kaltaisia aktiviteetteja eli shoppailua ja tuoppien tyhjentämistä. Miniloma ennen töiden loppumista ja ennen koulun alkamista. Jippii!

Odotan jo hieman uuteen asuntoon pääsyä, vaikka ei ole tietoakaan tarkemmin millainen lukaali on kyseessä. 31 neliöinen yksiö erillisellä keittiöllä tuo vaihtelua vuoden soluasumiseen. About puolitoista vuotta olen elänyt matkalaukku elämää, joka sekin on ollut äärimmäisen jännittävää, mutta hieman jo odotan, notta saan lyödä Robert Smith julisteen seinälle, soitella Curea läpi yön ja tanssia pitkin asuntoa punaviinilasi kädessä ilman että kukaan häiriintyy. Sisustusta olen miettinyt ja punaisten satiiniverhojen tilalle olen ajatellut laittaa tällä kertaa mustat verhot, myös violetti on alkanut houkuttelemaan... Samalla olen katsonut Helsingin asuntotarjontaa, jos pysyvämpi muutto tänne takaisin keväällä koittaisi. Asuntojen rajallisuus ja vuokrien hinnat ovat vain jäätäviä.

Monday, 8 August 2011

Love hates your heart

Olipas maukasta nukkua ovi auki kun taivas kyynelehti pitkälle läpi yön isoilla pisaroilla räystästä rummuttaen. Unenlaatuni on parantunut huomattavasti öiden viilenemisen ansiosta. Tänään viimeinen ilta töitä kuuden päivän putkesta. Mistähän saisin tulevaisuudessa työpaikan, jossa voisi tehdä vain iltavuoroja, nämä kun sopivat rytmilleni selkeästi paremmin. Hipsin kotiin ennen keskiyötä ja valvon milloin mitenkin pitkään. Aamulla yleensä kuitenkin herään kahdeksalta tai yhdeksältä ja lipitän useamman kupin kahvia, eikä ole kiire minnekkään. Aamu kahdeksasta iltapäivä neljään työ on ankeinta ikinä.





Viime aikoina olen saanut nauttia ties minkälaisista iholle käviöistä. Eilen olin menossa töihin yllä olevassa asussa, kun sain jo heti kotiovellani Nigerialaisen seikkailijan seurakseni. Bussissa jätkä änkesi väkisin viereeni, vaikka istuiduin käytävän puolelle välttääkseni seuran ja saadakseni kuunnella musiikkia rauhassa, vaan ei. No ajattelin, että pääsen moisesta eroon bussinvaihdon yhteysessä, vaan kundipa lähti seuraamaan matkassani kohti työpaikkaani. Nopea valkoinen maininta illanvietosta poikaystäväni seurassa sai vasta matkaajan tekemään u-käännöksen ja suuntaamaan omille teilleen. On se vaikea uskoa, jos sanon selkeästi, että en ole kiinnostunut, en ole ostettavissa, en jaa kotioveni osoitetta, puhelinnumeroani, facebook profiilia tuntemattomille. On näitä ollut aikaisemminkin, mutta eipä ole ketään näin pitkälle seurannut, jokseenkin todella ärsyttävää ja ärsyttävintä lähinnä se, että hiplataan hiuksia jne. Juuri viimeksi edellisenä iltana mainitsin eräälle henkilölle, miten aina päädyn näiden kulttuurinrikastajien silmätikuksi... käykö muille näin, vai saatteko kävellä kadulla rauhassa?